perjantai 26. huhtikuuta 2013

Pakko vähän avautua

Rakas Blacken meni keskiviikkona teuraaksi - Se pääsi ikivihreille laitumille Beautyn luokse, kivuistaan ja peloistaan eroon.. <3

Mulla on nyt oikeesti kiirus viedä tyttö hoitoon ja poika neuvolaan, mutta aloittelen nyt kuitenkin, muuten se jää..

2008


Kun Blacken meni kesällä 2011 ylläpitoon, ja laihtui siellä rankasti, kuitenkin täydessä treenissä & kisailukäytössä koko ajan, mutta minun tietojani hevoselle sopivasta ruokinnasta ei kuunneltu, niin masennuin, ja kärsin koko ylläpitoajan henkisesti todella paljon, harmitti, että ei ollut mahdollista vaan hakea heppa kotiin - kun ei sitä rivitalon pihaan voi viedä :( Kun syksyllä sitten muutin maalle, ja alettiin rakentamaan tallia, sanoin sopimuksen irti, mutta kun kävi myös vuokraajatyttöä sääliksi - hän kun oli kovinkin kiintynyt hevoseen, kirjoitettiin sopimus päättyvän helmikuun loppuun, kun olisi muutenkin päättynyt. Se oli virhearviointi. Sieltä kun alkoi sitten tulla valituksia kengittämisestä, ja kengittäjäkin vaihtui minulta kysymättä - oloni oli kamala, hevonen oli luuta-nahkaa, en kestänyt mennä edes sitä katsomaan enää :( Olin kuitenkin syksyllä vienyt sille Racing Protein-säkin, jota ruvettiin syöttämään hevoselle - ihme kyllä, ja joulukuun lopun kuvissa heppa oli jo vähän saanut lihaa luittensa ympärille.. Kuitenkin kärsin, ja meille tuli loppuvuodesta poni, joka tavitsi seuraa - yritin aikaistaa hevosen kotiinhakua, mutta siitä se soppa vasta syntyikin - Minut uhattiin viedä oikeuteen - olin tahallani pilannut hevosen, jotta sillä ei voisi tyttö kisailla, ja kokonainen talli todistajia !? Tosi kiva homma- noh, rahakasta ihmistä vastaan ei jaksa väitellä, varsinkaan oikeudessa, eikä henkinen kuntoni olisi sitä edes kestänyt kun olin muutenkin hermoromahduksen partaalla, kirjoitettiin uusi päättymissopimus, jolloin haku aikaistui huimat 3 viikkoa.. Noh, parempi sekin..

lokakuu 2011


Heppa oli Helmikuun alussa vieläkin laiha, mutta jo hevosen näköinen, ruokinta vaihtui heti kotiintulon yhteydessä, ja pari viikkoa myöhemmin oli hevonen jo hyvässä lihassa! Myöskin kengät revittiin irti, ja alkoi kavioremontti - etusia oli kengitetty ihan väärin hevosen rakennetta ajatellen, ja toinen etunen oli 'vääntynyt' - jalan rakenne muuttunut täysin, lisäksi eripari-kavioista oli ilmeisesti yritetty väkisin saada parit :( Tällä hevosella oli siis synnynnäisesti eripari-kaviot edessä, erikokoiset ja kasvsuuntakin eri.. Että kiitti vaan! Mun viimeinen vuosi hevoseni kanssa meni korjaillessa muitten virheitä - Ei olisi ikinä pitänyt antaa ylläpitoon.
No, päätin kuitenkin samalla kun hevosen hain kotiin, että se ei lähde enää minnekkään, teuraaksi sitten kun sen aika on, mutta ei enää ylläpitoon, eikä varsinkaan myyntiin - no sen myyntijutun päätin jo vuosia sitten, mutta kuitenkin..

Keväällä 2012 alkoi jo oireilla jalkojaan - nivelet ilmeisen kuivat johtuen viime syksyn huonosta ravinnonsaannista/liiasta treenistä - kuluuhan ne kun ei ole lihasta ympärillä tukemassa :(
Sitten myös luonne muuttui. Hevosesta tuli paljon säikympi kuin mitä ennen oli ollut, rupesi potkimaan - ja se tähtäs päähän! :( Lisäksi se ei luottanut enää ihmisiin - ei saanut ottaa tarhasta kii esim.. :( Ja mitään negatiivistä ei ole meillä tapahtunut. Meillä oli hierojat ja fysioterapeutit, ei löytynyt mitään vikaa, ei selästä, ei jaloista, eikä lihaksista, syötettiin rauhoittavia yrttejä, nivelrehuja yms, eläinlääkäriltä kysyttiin neuvoja, eikä kukaan osannut muuta epäillä kuin aivokasvainta, lisäksi oikean silmän arveltiin olevan puoliksi sokea, vaikka itse silmästä ei löytynytkään näkyvää vikaa (kasvain luultavasti painoi näköhermoa) Hevosen pään kuvaaminen kasvainepäilyn vuoksi on niin harvinainen ja kallis tutkimus, että sitä ei suositeltu - hevosen rahallinen arvo kuitenkin 0.. Ja kun eläinlääkärikuluvakuutustakaan ei ollut (eikä olisi saatu edes enää) Lasku olisi helposti voinut olla 10000 euron luokkaa! Ei kukaan järkevä ihminen laita sellaisia summia arvottomaan eläimeen - ja kun kasvaimeen ei edes ole parannuskeinoja, leikkaus olisi niin riskialtis (ja kallis) että hevonen voisi siinäkin kuolla.. Sitä en antaisi itselleni koskaan anteeksi. Tunnearvoa hevosella oli miljoona, sekä minulle että monelle muullekin tytölle.. Ja mielestäni kärsivää ei pidä pitää väkisin hengissä - kun eläimen elämänlaatu ei ole enää ennallaan, on aika päästää se pois - niin sanoo eläinsuojelulakinkin. Ja maalaisjärki. Hevosen parasta siis ajattelin kun päätin sen viedä teuraaksi.
Sen lisäksi että nyt nivelet olivat oireilleet ja hevonen muuttunut täysin arvaamattomaksi/vaaralliseksi luonteltaan, hevosella on epäilty jo vuosia sitten mahahaava - tämä on nyt pysynyt kurissa reilulla heinällä ja sopivalla rehulla, oireet olivat talvilaihtuminen, epätasainen laatu ulosteessa, huono karvanlaatu ja toisinaan kiukuttelu jos ruokintaväli liian pitkä. Myöskin kaura tuli kokonaisena läpi (mahahaavahevoselle ei saisi (kokonaista) kauraa edes antaa, jonkin uuden tutkimuksen mukaan - kokonainen kaura voi jopa olla laukaiseva tekijä stressaantuneelle hevoselle!) Kauraa tosin en itse sille olekaan syöttänyt 2009 jälkeen kun totesin sen olevan sopimatonta - viime ylläpitopaikassa sitä syötettiin ja se on luultavasti ainakin osasyy sen laihtumiseen..
Myöskään hevonen ei antanut enää kiinni tarhasta ilman ruokahoukutinta - jos ei ollut riimua, niin ei sittenkään välttämättä, eikä se ruokakaan loppua kohden enää auttanut - tuli jos huvitti, jos ei huvittanut, ni juoksi hullun lailla tarhaa ympäri ja kehitti itselleen sellaisen paniikkitilan, vaikka sitä ei enää pitkiin aikoihin ole edes yritetty Pyydystää sieltä (se ei väsy, joten ei hyödynnä), houkuteltu vaan vähän aikaa (jopa tunteja) ja sitten annettu olla jos ei ole vapaaehtoisesti tullut.. Ennen sitä sai ilman riimuakin kiinni koska vaan - nytkään ei ollut keskellä päivää mitään asiaa riimulle, hyvä kun heiniä sai viedä.. Karsinankokoinen tarha auttoi jonkin verran,joskus - mutta ei aina, eikä varsinkaan sen jälkeen kun se rupes hyökkäämään karsinassakin päälle, ja juosta siellä karkuun :(
Myöskin (leveä) oviaukko sitä rupes ahdistamaan ulospäin mennessä (oikea silmä) ja se rynni siinä kohtaa päälle :(

Meidän talli on rakennettu ihan Blackenin jo ennestään tuttua klaustrofobiaa ajatellen - leveät oviaukot ja iso karsina, karsinan ovi kaukana ulko-ovesta, ettei tarvi tehdä tiukkaa käännöstä ja leveähkö käytävä.. Eipä ollut niistäkään loppua kohden mitään hyötyä.

helmikuu 2012

heinäkuu 2012


Jotta hevosta olisi voinut pitää enää hengissä, olisi pitänyt syöttää sille rauhoittavia, ja lisäksi kaikki kalliit nivelrehut ja aloeverat ym yrtit loppuelämän - mikä hevosenelämä se on syödä rauhoittavia koko ajan? Ei se olisi ollut yhtään sen onnellisempi tai kivuttomampi kuitenkaan :( Käyttövuosiakaan sillä ei olisi enää ollut montaa, ja se on aina ollut luonteeltaan sellainen ettei kestä olla joutilaana - eli viimeistään siinä vaiheessa kun jalat olisivat sanoneet itsensä kokonaan irti, niin olisi teuraaksi pitänyt viedä - jottei elämänlaatu muuttuisi hevoselle taaskin epäsuotuisaksi..

huhtikuu 2013


Elämä on. Elämä ottaa ja elämä antaa.

Blacken oli monelle rakas, ja on opettanut paljon meille kaikille - kiitos sille siitä - ja ikävöin sitä aina, kuten muitakin edesmenneitä.

Nyt sen on hyvä olla <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti