maanantai 8. huhtikuuta 2013

Muutoksen tuulia...

Viime viikot ovat olleet henkisesti hyvinkin rankat, varsinkin kaikki hevosiin liittyvät asiat sekoittavat pääni, kuljen täällä, enkä tiedä pitäisikö itkeä, vai mitä..
Aapo on myynnissä, mutta järkeviä tarjouksia ei ole tullut juuri lainkaan, ja koska poni tulee niin hyvin toimeen Lumin kanssa tarhassa ollessa, niin en ole nyt edes mainostanut asiaa, ja harkinnan alla onkin nyt, jos sen antaisikin ylläpitoon kesäksi, jollekin, joka varmasti sen kanssa pärjää..



Blacken tuli helmikuussa 2012 kotiin ylläpitokodista, ja on ollut siitä lähtien (tai lultavasti jo ylläpidossa ollessaan) enempi hermoheikko kuin normisti, ja teuraaksi lähetys on ollut lähellä todella monesti, mutta olen aina sanonut, että 'sillä on nyt vaan vähän huono päivä, huomenna on varmasti taas ihan kiva' Nyt on vaan niitä huonoja päiviä paljon enemmän kuin hyviä, ja suurin ongelma on potkiminen(!) Siis jahtaamalla tuota hevosta ei ole koskaan saanu helpolla kii, nykyään ei lainkaan, ja se on keksinyt, että jos se potkii päin, niin kukaan ei edes yritä tulla lähelle, ja hän saa olla rauhassa tarhassa taikka karsinassa... :( Viime keväänä heppa potki mua päin ekaa kertaa ikinä, ja se tähtäsi päähän! Nyt noita potkuja on useammin ollut, ja en uskalla mennä hakemaan hevosta karsinasta, vaan jos se ei suosiolla tule karsinan ovelle, niin joutuu olemaan sisällä, sama tarhatessa, jos se heti ensimmäisenä potkii päin, niin saa olla tarhassa sitten kunnes on paremmalla päällä..
Tallin ovesta ulos joutuu peruuttamaan, ja silti rynnitään, etuperin ei onnistu millään lailla turvallisesti, varsinkaan näin liukkaalla - ja meillä on oikeesti leveä oviaukko.
Siis kaikessa yksinkertaisuudessaan Pelkään hevostani :( (Enkä oikeesti ole helposti pelkäävää sorttia)

Black tuli kotiin. Helmikuussa 2012


Ratsastaa sillä pystyy ihan hyvin, jos sen saa ensin kiinni, mutta ei se riitä, hevosen Pitää olla turvallinen hoitaa! Ja oikeesti, hevosta tarvii saada kiinni silloin kun haluaa, nyt pitää suunnitella ratsastamiset aamuun tai iltaan, niin että hevonen luulee kyseessä olevan ruokintakerta, eikä työnteko, vaikka se mielellään tekeekin työtä, ja siis sillä ei ole mikään paikka jumissa, eikä kipeenä, jalat sillä on tosin vähän oireillut koko vuoden ajan, sekin voidaan laskea miinukseksi muun ohella...

Maaliskuun alku 2013


Noh, päätöksen tein ehkä jo pääsiäisen aikaan, kun hepalla oli harvinaisen huono viikonloppu, ja tiistaiaamuna varmaan lopullisen päätöksen, kun menin karsinasta hakemaan hevosta, se näytti ensin ihan lupaavalta, ja pääsin koskemaankin, mutta, kun yritin laittaa riimun päähän, niin heppa kääntyikin, ja jäin satimeen hevosen takapään ja seinän väliin, menin ihan paniikkiin, ja hivuttauduin pikkuhiljaa karsinasta pois, hevonen jäi sinne odottamaan iltapäivän ratsastustuntia, hoitajalleen se antaa ainakin toistaseksi ihan hyvin kiinni eikä pahemmin sille kiukuttele..
Aloin vähän kartoittamaan hevostarjontaa, kriteereinä Hyvä luonne ennen kaikkea, tarpeeksi halpa, ja ei ravitaustaa ja hyppää mielellään, kisavalmis hevonen ois kiva, mutta hyväluontoinen raakile menee sen edelle, eihän tässä mikään kiire ole kisakentille, vaikka Blacken sytyttikin minussa sen kipinän.. Sitäpaitsi, viimeeksi kun sillä olin kisoissa, kaaduttiin verryttelyesteelle, ja rata ei sitten onnistunut, kun jännitti liikaa, kotonakaan ei ole tullut pahemmin sillä sen jälkeen hypättyä, kun toinen etujalka petti herkästi alta, ja lisäksi pelotti, jos se kieltääkin..

Olenkin löytänyt potenttiaalisen kaverin, mutta en hehkuta (kuin mielessäni) ennen kuin nimet on papereissa, mikäli sinne päästään :)

Mutta sitten on tämä luopumisen tuska! Hevonen on minulla ollut 5,5 vuotta, ja on sinällään erittäin rakas - Mutta eihän se voi hyvin, sitähän se tuolla käytöksellään yrittää viestittää.. Rakkaus on myös luopumista kun on sen aika. <3 Kyllä minä itken, nyt ja varmaan vuosienkin päästä, kuten Homien ja Beankin perään itken.
Meillä on nyt tämä kevät, näillä näkymin tämä kuukausi aikaa luoda muutamia hyviä muistoja, joita muistella sitten myöhemmin. Blacken on ja tulee aina olemaan yksi Tärkeimmistä ja Rakkaimmista hevosistani <3  Ja tiedän että se on antanut paljon myös muille ihmisille..
Lähimpiä asianomaisia on valmisteltu, ja jos joku entinen hoitaja tätä lukee, ja haluaa tulla hyvästelmään - soita.

Kesäkuu 2012

Kesäkuu 2012

Kesäkuu 2012

Heinäkuu 2012
Heinäkuu 2012

Heinäkuu 2012




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti