Pakko vähän avautua

Rakas Blacken meni keskiviikkona teuraaksi - Se pääsi ikivihreille laitumille Beautyn luokse, kivuistaan ja peloistaan eroon.. <3

Mulla on nyt oikeesti kiirus viedä tyttö hoitoon ja poika neuvolaan, mutta aloittelen nyt kuitenkin, muuten se jää..

2008

Kun Blacken meni kesällä 2011 ylläpitoon, ja laihtui siellä rankasti, kuitenkin täydessä treenissä & kisailukäytössä koko ajan, mutta minun tietojani hevoselle sopivasta ruokinnasta ei kuunneltu, niin masennuin, ja kärsin koko ylläpitoajan henkisesti todella paljon, harmitti, että ei ollut mahdollista vaan hakea heppa kotiin - kun ei sitä rivitalon pihaan voi viedä :( Kun syksyllä sitten muutin maalle, ja alettiin rakentamaan tallia, sanoin sopimuksen irti, mutta kun kävi myös vuokraajatyttöä sääliksi - hän kun oli kovinkin kiintynyt hevoseen, kirjoitettiin sopimus päättyvän helmikuun loppuun, kun olisi muutenkin päättynyt. Se oli virhearviointi. Sieltä kun alkoi sitten tulla valituksia kengittämisestä, ja kengittäjäkin vaihtui minulta kysymättä - oloni oli kamala, hevonen oli luuta-nahkaa, en kestänyt mennä edes sitä katsomaan enää :( Olin kuitenkin syksyllä vienyt sille Racing Protein-säkin, jota ruvettiin syöttämään hevoselle - ihme kyllä, ja joulukuun lopun kuvissa heppa oli jo vähän saanut lihaa luittensa ympärille.. Kuitenkin kärsin, ja meille tuli loppuvuodesta poni, joka tavitsi seuraa - yritin aikaistaa hevosen kotiinhakua, mutta siitä se soppa vasta syntyikin - Minut uhattiin viedä oikeuteen - olin tahallani pilannut hevosen, jotta sillä ei voisi tyttö kisailla, ja kokonainen talli todistajia !? Tosi kiva homma- noh, rahakasta ihmistä vastaan ei jaksa väitellä, varsinkaan oikeudessa, eikä henkinen kuntoni olisi sitä edes kestänyt kun olin muutenkin hermoromahduksen partaalla, kirjoitettiin uusi päättymissopimus, jolloin haku aikaistui huimat 3 viikkoa.. Noh, parempi sekin..

lokakuu 2011

Heppa oli Helmikuun alussa vieläkin laiha, mutta jo hevosen näköinen, ruokinta vaihtui heti kotiintulon yhteydessä, ja pari viikkoa myöhemmin oli hevonen jo hyvässä lihassa! Myöskin kengät revittiin irti, ja alkoi kavioremontti - etusia oli kengitetty ihan väärin hevosen rakennetta ajatellen, ja toinen etunen oli 'vääntynyt' - jalan rakenne muuttunut täysin, lisäksi eripari-kavioista oli ilmeisesti yritetty väkisin saada parit :( Tällä hevosella oli siis synnynnäisesti eripari-kaviot edessä, erikokoiset ja kasvsuuntakin eri.. Että kiitti vaan! Mun viimeinen vuosi hevoseni kanssa meni korjaillessa muitten virheitä - Ei olisi ikinä pitänyt antaa ylläpitoon.
No, päätin kuitenkin samalla kun hevosen hain kotiin, että se ei lähde enää minnekkään, teuraaksi sitten kun sen aika on, mutta ei enää ylläpitoon, eikä varsinkaan myyntiin - no sen myyntijutun päätin jo vuosia sitten, mutta kuitenkin..

Keväällä 2012 alkoi jo oireilla jalkojaan - nivelet ilmeisen kuivat johtuen viime syksyn huonosta ravinnonsaannista/liiasta treenistä - kuluuhan ne kun ei ole lihasta ympärillä tukemassa :(
Sitten myös luonne muuttui. Hevosesta tuli paljon säikympi kuin mitä ennen oli ollut, rupesi potkimaan - ja se tähtäs päähän! :( Lisäksi se ei luottanut enää ihmisiin - ei saanut ottaa tarhasta kii esim.. :( Ja mitään negatiivistä ei ole meillä tapahtunut. Meillä oli hierojat ja fysioterapeutit, ei löytynyt mitään vikaa, ei selästä, ei jaloista, eikä lihaksista, syötettiin rauhoittavia yrttejä, nivelrehuja yms, eläinlääkäriltä kysyttiin neuvoja, eikä kukaan osannut muuta epäillä kuin aivokasvainta, lisäksi oikean silmän arveltiin olevan puoliksi sokea, vaikka itse silmästä ei löytynytkään näkyvää vikaa (kasvain luultavasti painoi näköhermoa) Hevosen pään kuvaaminen kasvainepäilyn vuoksi on niin harvinainen ja kallis tutkimus, että sitä ei suositeltu - hevosen rahallinen arvo kuitenkin 0.. Ja kun eläinlääkärikuluvakuutustakaan ei ollut (eikä olisi saatu edes enää) Lasku olisi helposti voinut olla 10000 euron luokkaa! Ei kukaan järkevä ihminen laita sellaisia summia arvottomaan eläimeen - ja kun kasvaimeen ei edes ole parannuskeinoja, leikkaus olisi niin riskialtis (ja kallis) että hevonen voisi siinäkin kuolla.. Sitä en antaisi itselleni koskaan anteeksi. Tunnearvoa hevosella oli miljoona, sekä minulle että monelle muullekin tytölle.. Ja mielestäni kärsivää ei pidä pitää väkisin hengissä - kun eläimen elämänlaatu ei ole enää ennallaan, on aika päästää se pois - niin sanoo eläinsuojelulakinkin. Ja maalaisjärki. Hevosen parasta siis ajattelin kun päätin sen viedä teuraaksi.
Sen lisäksi että nyt nivelet olivat oireilleet ja hevonen muuttunut täysin arvaamattomaksi/vaaralliseksi luonteltaan, hevosella on epäilty jo vuosia sitten mahahaava - tämä on nyt pysynyt kurissa reilulla heinällä ja sopivalla rehulla, oireet olivat talvilaihtuminen, epätasainen laatu ulosteessa, huono karvanlaatu ja toisinaan kiukuttelu jos ruokintaväli liian pitkä. Myöskin kaura tuli kokonaisena läpi (mahahaavahevoselle ei saisi (kokonaista) kauraa edes antaa, jonkin uuden tutkimuksen mukaan - kokonainen kaura voi jopa olla laukaiseva tekijä stressaantuneelle hevoselle!) Kauraa tosin en itse sille olekaan syöttänyt 2009 jälkeen kun totesin sen olevan sopimatonta - viime ylläpitopaikassa sitä syötettiin ja se on luultavasti ainakin osasyy sen laihtumiseen..
Myöskään hevonen ei antanut enää kiinni tarhasta ilman ruokahoukutinta - jos ei ollut riimua, niin ei sittenkään välttämättä, eikä se ruokakaan loppua kohden enää auttanut - tuli jos huvitti, jos ei huvittanut, ni juoksi hullun lailla tarhaa ympäri ja kehitti itselleen sellaisen paniikkitilan, vaikka sitä ei enää pitkiin aikoihin ole edes yritetty Pyydystää sieltä (se ei väsy, joten ei hyödynnä), houkuteltu vaan vähän aikaa (jopa tunteja) ja sitten annettu olla jos ei ole vapaaehtoisesti tullut.. Ennen sitä sai ilman riimuakin kiinni koska vaan - nytkään ei ollut keskellä päivää mitään asiaa riimulle, hyvä kun heiniä sai viedä.. Karsinankokoinen tarha auttoi jonkin verran,joskus - mutta ei aina, eikä varsinkaan sen jälkeen kun se rupes hyökkäämään karsinassakin päälle, ja juosta siellä karkuun :(
Myöskin (leveä) oviaukko sitä rupes ahdistamaan ulospäin mennessä (oikea silmä) ja se rynni siinä kohtaa päälle :(

Meidän talli on rakennettu ihan Blackenin jo ennestään tuttua klaustrofobiaa ajatellen - leveät oviaukot ja iso karsina, karsinan ovi kaukana ulko-ovesta, ettei tarvi tehdä tiukkaa käännöstä ja leveähkö käytävä.. Eipä ollut niistäkään loppua kohden mitään hyötyä.

helmikuu 2012

heinäkuu 2012

Jotta hevosta olisi voinut pitää enää hengissä, olisi pitänyt syöttää sille rauhoittavia, ja lisäksi kaikki kalliit nivelrehut ja aloeverat ym yrtit loppuelämän - mikä hevosenelämä se on syödä rauhoittavia koko ajan? Ei se olisi ollut yhtään sen onnellisempi tai kivuttomampi kuitenkaan :( Käyttövuosiakaan sillä ei olisi enää ollut montaa, ja se on aina ollut luonteeltaan sellainen ettei kestä olla joutilaana - eli viimeistään siinä vaiheessa kun jalat olisivat sanoneet itsensä kokonaan irti, niin olisi teuraaksi pitänyt viedä - jottei elämänlaatu muuttuisi hevoselle taaskin epäsuotuisaksi..

huhtikuu 2013

Elämä on. Elämä ottaa ja elämä antaa.

Blacken oli monelle rakas, ja on opettanut paljon meille kaikille - kiitos sille siitä - ja ikävöin sitä aina, kuten muitakin edesmenneitä.

Nyt sen on hyvä olla <3

Fasupala

Taisin mainita viime kirjoituksessa että kävin katsomassa mahdollista uutta hevosta - ja tässä sitä nyt ollaan: Fasupalan onnellinen omistaja :)

Fasu on vielä rekisteröimätön tilastoruuna, siis suku & rotu tuntematon. Arvioitu syntymävuosi 2006. Väriltään Fasu on tummanruunikko.. Fasu on luonteeltaan aivan mahtava! Se tulisi syliin jos mahtuisi, rakastaa rapsutuksia ja saa rapsuttaa tarhassakin <3 Käytävällä seisoo kuin liimattu kun varusteet laittaa, seuraa kuitenkin koko ajan tapahtumia ympärillään :)

Ratsastuksessa Fasu on vielä vähän raaka, eli kisoihin ei ole mikään hoppu :P Fasu myös testailee uusia ihmisiä ratsastaessa.. Askeleetkin ovat ihan erilaiset kuin Blackenilla, joten niissäkin mulla on totuttelemista ;)
Laukkaa ei olla vielä menty, koska Fasua vähän hirvittää laukata kentällä - pitää siis päästä maastoon eka kokeilemaan sitä, esteitäkään en ole itse vielä kokeillut, mutta hyppää kuulemma rohkeasti kaikki :D

Beauty Balance

Bea eli Beauty tuli mulle aika yllättävällä tavalla kesällä 2009. Olin kesken eroa tyttäreni isän kanssa, ja hain kai vähän lohtua tästä ihanasta tammasta, vähän kyllä pelotti ottaa vastaan tuntematonta hevosta, josta ei ollut nähnyt edes kuvaa, mutta hyvin siinä onneksi kävi sen suhteen..
Bea oli hyvin kuuliainen nuori tamma, ja siitä tulikin kelpo ratsu, hyppäsikin paremmin kuin Blacken, maastossa oli alkuun vähän pystyynhyppäämistä ja jäkittämistä, mutta kun muutaman kerran käytiin yksikseen ja yhdessäkin, jos sain toiselle hevoselle ratsastajaa mukaan, niin alkoi sekin sujumaan hienosti :)
Black ja Beauty olivat kuin paita ja peppu, ei voinut tehdä mitään itsekseen, Beaa joutuikin alkuun jättämään talliin kun kävi Blackenilla ratsastamassa, mutta oppi se senkin, etä kaveri tulee aina takaisin, ja pystyi pitämään ulkona sitten :) Laitumellakin oli paljon hevosia, mutta tämä parivaljakko pitivät yhtä koko ajan <3

ensitapaaminen <3

Beauty oli tosi lempeä luonteeltaan, tykkäsi ihmisistä ja hevosistakin, tuli kaikkien kanssa toimeen ja oli kiltti hoitaa ja ratsastaa, ja aivan ihana pienen tyttäreni kanssa <3

Kuitenkin jouduin eron ja erittäin rankan talven päätteeksi muuttamaan pois vuokraamastani talosta, ja koska kerrostaloon ei voi hevosia viedä, eikä ollut rahaa laittaa tallivuokriin, niin päätin myydä Beautyn. Löysin sille potenttiaalisen ostajan, todella mukavan ja asiantuntevan oloisen naisen joka oli suunnitellut käyvänsä valmennuksillakin - olin tohkeissani kun tamma pääsisi hyvään kotiin, tehtiin tammasta osamaksu- ja ylläpitosopimukset, kauppakirja tehtäisiin kun kauppahinta olisi kokonaan maksettu.

No. Tamma lähti maaliskuussa, ensimmäinen erä tuli sovitusti, mutta seuraavia ei kuulunut, tamman kuulumisia sen sijaan tuli sovitusti, ja joitain kuviakin, huhtikuussa kävin tammaa kengittämässä, ja kaikki vaikutti olevan kohdallaan, joskin talliporukka hieman vaisua (mikä nyt ratsutalleilla on aika yleistä) Rahaa en edelleenkään saanut, ja tehtiin uusi maksusopimus, mutta aina oli jotakin estettä, oli sairaalareissua, hammaslääkäriä ja kaikennäköistä, sitten ei ollut kesäkuussa aikaa kengitykseenkään, tai aikataulumme siis eivät sopineet yhteen, toivoin että hän palkkaa toisen kengittäjän.. Loppukesästä, elokuussa minulle ilmoitettiin tämän 'ostajan' toimesta että hän odottaa kaksosia, ja joutuu olemaan vuodelevossa loppuraskauden, hän maksaa tallivuokran, jos otan Bean 'kotiin' talven yli ja sovittiin hakupäivä.
Menin sitten tutun tallinpitäjän kanssa hakemaan Bean elokuisena perjantaina. Tamma oli pienellä laidunlohkolla, usean muun tamman kanssa, laidun oli tietty kokonaan syöty jo, mutta hevoset olivat hyvässä kunnossa, saivat lisäheinää.. (kengitetty sitä ei oltu huhtikuun jälkeen, pari kenkää oli jäljellä ylipitkissä kavioissa) Hakiessani tamman laitumelta, kuskini löysi tämän tallin omistajan, joka oli suurin piirtein estämässä meitä lähtemästä - Hevosesta kun oli kaikki tallivuokrat puolelta vuodelta maksamatta! Lisäksi saatiin kuulla että 'ostaja' ei ollut ikinä käynyt tamman selässä, toinen tyttö oli kyllä keväällä sillä vähän ratsastanut, mutta huhtikuun jälkeen kukaan ei ollut sitä käynyt edes katsomassa! Seuraavalle maanantaille oli sovittu eläinsuojelun kanssa että hevosta haetaan sieltä pois heitteillejätön vuoksi!
Onneksi saatiin hevonen mukaamme ja ihana tammani pääsi kotiin, se olikin aivan tohkeissaan kaikesta huomiosta ja ruoasta - sille saatiin hoitaja, ja sovittiin tallinpitäjän kanssa kaupoistakin..
Mutta kuukausi siinä meni, ja tamma sekosi - siis ihan täysin. Sitä ei voinut pitää tallissa, kun potki karsinaa rikki, tarhassa oli pakko pitää yksin, ja kaukana muista hevosista, se yritti tulla tarhasta läpikin jos meni hevosia ohi, se ei hyväksynyt selkään muita kuin minut, ja tunneillakin kun kävi, niin oli ollut kuuro avuille, ja keskittynyt vaan muihin hevosiin, miten päästä joko potkimaan tai puremaan! Katsottiin tilannetta pari viikkoa, mutta päädyttiin sitten lopetukseen, koska tallin omistaja ei halunnut hevosta siellä pitää kun oli vaaraksi kaikille, eikä minulla ollut mahdollista pitää sitä muuallakaan (vielä kun sitä ilmeisesti olisi pitänyt pitää yksikseen)
Siinä oli sitten itkuista porukkaa tallilla, minä ja hoitajansa siis, mutta saatoin Beautyn loppuun asti vihreimmille laitumille, ja tiedän näin että se lähti hyvillä mielin. Sitä ei edes jännittänyt vieraat miehet ja paikka, katsoi minua vain rauhallisella katseella, kuin kiittäen <3

Rakas Beauty tulee aina olemaan sydämmessäni, ja olenkin nykyään paljon tarkempi jos annan hevostani johonkin, joko ylläpitoon, tai myyntiin. Vähän tarvii kai taustoja koittaa selvittää, mutta ei se käy niin helposti, yksityishenkilöt eivät pääse esim eläinsuojelurikosrekisteriin! Ja jälkeenpäin olen saanut kuulla, että tästä naisesta oli tehty ennenkin eläinsuojeluilmoituksia, ja ettei tämä ollut eka kerta kuin juuri näin kävi :(

Beautyn muistolle on tehty tämäkin video

Rakas <3

Muutoksen tuulia...

Viime viikot ovat olleet henkisesti hyvinkin rankat, varsinkin kaikki hevosiin liittyvät asiat sekoittavat pääni, kuljen täällä, enkä tiedä pitäisikö itkeä, vai mitä..
Aapo on myynnissä, mutta järkeviä tarjouksia ei ole tullut juuri lainkaan, ja koska poni tulee niin hyvin toimeen Lumin kanssa tarhassa ollessa, niin en ole nyt edes mainostanut asiaa, ja harkinnan alla onkin nyt, jos sen antaisikin ylläpitoon kesäksi, jollekin, joka varmasti sen kanssa pärjää..

Blacken tuli helmikuussa 2012 kotiin ylläpitokodista, ja on ollut siitä lähtien (tai lultavasti jo ylläpidossa ollessaan) enempi hermoheikko kuin normisti, ja teuraaksi lähetys on ollut lähellä todella monesti, mutta olen aina sanonut, että 'sillä on nyt vaan vähän huono päivä, huomenna on varmasti taas ihan kiva' Nyt on vaan niitä huonoja päiviä paljon enemmän kuin hyviä, ja suurin ongelma on potkiminen(!) Siis jahtaamalla tuota hevosta ei ole koskaan saanu helpolla kii, nykyään ei lainkaan, ja se on keksinyt, että jos se potkii päin, niin kukaan ei edes yritä tulla lähelle, ja hän saa olla rauhassa tarhassa taikka karsinassa... :( Viime keväänä heppa potki mua päin ekaa kertaa ikinä, ja se tähtäsi päähän! Nyt noita potkuja on useammin ollut, ja en uskalla mennä hakemaan hevosta karsinasta, vaan jos se ei suosiolla tule karsinan ovelle, niin joutuu olemaan sisällä, sama tarhatessa, jos se heti ensimmäisenä potkii päin, niin saa olla tarhassa sitten kunnes on paremmalla päällä..
Tallin ovesta ulos joutuu peruuttamaan, ja silti rynnitään, etuperin ei onnistu millään lailla turvallisesti, varsinkaan näin liukkaalla - ja meillä on oikeesti leveä oviaukko.
Siis kaikessa yksinkertaisuudessaan Pelkään hevostani :( (Enkä oikeesti ole helposti pelkäävää sorttia)

Black tuli kotiin. Helmikuussa 2012

Ratsastaa sillä pystyy ihan hyvin, jos sen saa ensin kiinni, mutta ei se riitä, hevosen Pitää olla turvallinen hoitaa! Ja oikeesti, hevosta tarvii saada kiinni silloin kun haluaa, nyt pitää suunnitella ratsastamiset aamuun tai iltaan, niin että hevonen luulee kyseessä olevan ruokintakerta, eikä työnteko, vaikka se mielellään tekeekin työtä, ja siis sillä ei ole mikään paikka jumissa, eikä kipeenä, jalat sillä on tosin vähän oireillut koko vuoden ajan, sekin voidaan laskea miinukseksi muun ohella...

Maaliskuun alku 2013

Noh, päätöksen tein ehkä jo pääsiäisen aikaan, kun hepalla oli harvinaisen huono viikonloppu, ja tiistaiaamuna varmaan lopullisen päätöksen, kun menin karsinasta hakemaan hevosta, se näytti ensin ihan lupaavalta, ja pääsin koskemaankin, mutta, kun yritin laittaa riimun päähän, niin heppa kääntyikin, ja jäin satimeen hevosen takapään ja seinän väliin, menin ihan paniikkiin, ja hivuttauduin pikkuhiljaa karsinasta pois, hevonen jäi sinne odottamaan iltapäivän ratsastustuntia, hoitajalleen se antaa ainakin toistaseksi ihan hyvin kiinni eikä pahemmin sille kiukuttele..
Aloin vähän kartoittamaan hevostarjontaa, kriteereinä Hyvä luonne ennen kaikkea, tarpeeksi halpa, ja ei ravitaustaa ja hyppää mielellään, kisavalmis hevonen ois kiva, mutta hyväluontoinen raakile menee sen edelle, eihän tässä mikään kiire ole kisakentille, vaikka Blacken sytyttikin minussa sen kipinän.. Sitäpaitsi, viimeeksi kun sillä olin kisoissa, kaaduttiin verryttelyesteelle, ja rata ei sitten onnistunut, kun jännitti liikaa, kotonakaan ei ole tullut pahemmin sillä sen jälkeen hypättyä, kun toinen etujalka petti herkästi alta, ja lisäksi pelotti, jos se kieltääkin..

Olenkin löytänyt potenttiaalisen kaverin, mutta en hehkuta (kuin mielessäni) ennen kuin nimet on papereissa, mikäli sinne päästään :)

Mutta sitten on tämä luopumisen tuska! Hevonen on minulla ollut 5,5 vuotta, ja on sinällään erittäin rakas - Mutta eihän se voi hyvin, sitähän se tuolla käytöksellään yrittää viestittää.. Rakkaus on myös luopumista kun on sen aika. <3 Kyllä minä itken, nyt ja varmaan vuosienkin päästä, kuten Homien ja Beankin perään itken.
Meillä on nyt tämä kevät, näillä näkymin tämä kuukausi aikaa luoda muutamia hyviä muistoja, joita muistella sitten myöhemmin. Blacken on ja tulee aina olemaan yksi Tärkeimmistä ja Rakkaimmista hevosistani <3  Ja tiedän että se on antanut paljon myös muille ihmisille..
Lähimpiä asianomaisia on valmisteltu, ja jos joku entinen hoitaja tätä lukee, ja haluaa tulla hyvästelmään - soita.

Kesäkuu 2012

Kesäkuu 2012

Kesäkuu 2012

Heinäkuu 2012

Heinäkuu 2012

Heinäkuu 2012