lauantai 17. marraskuuta 2012

Heppailua

Pikkuhiljaa tuo talli alkaa oikeesti näyttämään siistiltä! Yläportteja tervasin sisäpuolelta viikolla, kun Blacken oli syönyt siitä yhden puun melkein poikki, samalla tervasin karsinoiden 'väliseinien' sisälaudat - kun niitäkin tuppaavat syödä...

Jonkinlainen stressin oirehan tuo puunpureminen on - tosin Aapo on vaan ottanut Blackenista mallia... Rehuahan nämä saavat reilusti, heinää on usein jäljellä vielä aamullakin, otan iltaisin sisälle mahdollisimman myöhään, ja ulos pääsevät jo viiden jälkeen aamulla, joten pitkiä sisälläoloaikojakaan ei ole, toki luulen että Blackenia stressaa se että ei pääse liikkumaan - sille tekisi kyllä hyvää päästä päivittäinkin köpöttelemään... (Saa tulla liikuttamaan!)

Myös naulakkotilaa oon yrittänyt talliin kehittää, ja satulatelineitäkin on nyt jopa 2 käytössä! :D Harjalaatikotkin ovat molemmilla hevosilla, sekä vuohilla omat.. Työkalut olen siirtänyt muualle, ja loimia on vaan sen verran mitä on käytössä. Seinälle tein myös säännöt maastoilua varten, sekä miten hevosia hoidetaan ennen ja jälkeen liikutuksen.. Teen vielä jonkun infotaulun, ja varmaan molempiin karsinoihinkin omat info/hoitotaulut, ja yläportit pitää maalata valkoisiksi ulkopuolelta, lisäksi toinen 'väliseinä' on vielä käytävän puolelta maalamatta mustaksi..

Eilen kävivät onneksi ihanat siskoni ratsastamassa noilla, niin pääsivät liikkumaan :)
Blackenille tuli myös vihdoin ne tossut, tosin etusiin tarkoitetut olivat liian leveät, joten ne lähtivät vaihtoon, vaihdossa tilasin ne sport-malliset mitä taaksekin, mutta vielä 4-kokoa - jos vieläkin isot, niin vaihdettava vielä kerran :P Nyt meni kyllä ne takatossut etusiin just ja just, joten luulen kyllä että isompi pitää olla pidemmän päälle.... Mutta Pääsi sentään kokeilemaan tossuja käytännössä, eikä ainakaan aristanut niiden käyttöä yhtään! <3
























Tänään kävi myös Aapon vuokraaja sitä ratsastamassa, joten sai poni oikein liikuntaakin :D

Olkipelletti on nyt ollut reilun viikon Aapolla, ja muutaman päivän Blackenilla, ja hyvin tyytyväinen olen!
Helppo siivota, ja jätettäkin tulee suhteellisen vähän, patjottuu hyvin, ja märät kohdatkin saa helposti siistitty :)

Aapon karsina 16.11.12

Blackenin karsina 16.11.12

torstai 8. marraskuuta 2012

Murinaa

Just kun kehuin että Bleckenista on tullut järkevämpi, niin herra päättää jäädä yöksi sateeseen pihalle!
Siis oikeesti!
Eilen iltasella satoi vettä vaakatasossa kovan (&kylmän) tuulen vuoksi, ja ajattelin hevosten tulevan ilomielin sisälle ennen kuin kastuvat pahemmin - loimia ei siis ollut yllä, kun aamulla oli aurinkoista.. Aapo menikin kovalla kiireellä sisälle syömään - kauraa sekä olkipellettiä vuoroinperään.. ;D
Mutta Blacken ei tullut, ei sitten millään, koitin houkutella leivänpalasilla ja porkkanoilla, mutta ei.
Se seisoi tasaisen kiven päällä, joka oli juuri niin iso että hevonen siinä mahtuu seisomaan, jos takajalat ovat ihan mahan alla... -_-
Siitä kivestä ei voinut tulla portillepäin millään - liian märkää ilmeisesti, mutta jos yritti mennä hakemaan kiveltä, niin heppa lähtikin juoksemaan tarhan takaosaa ympäri - siellä on ihan yhtä märkää kuin portillakin, mutta sitä ei ilmeisesti laskettu... Tunnin verran yritettiin sitä pyydystää/houkutella, mutta kun ei saatu kii, ja lassoamistaito puuttuu, niin luovutettiin, ja heppa siis jäi pihalle yksinään.
Aamulla menin yrittämään uudestaan - heppa seisoi kylmissään taas kiven päällä, mutta ei edelleenkään ollut mikään kiire sisälle!
noin 20 minsan houkuttelun ja heinällä huijaamisen jälkeen heppa kuitenkin uskalsi ottaa kädestäni porkkananpalasen, ja ahneuksissaan otti hetken päästä toisenkin - jolloin sain sen vihdoinkin kiinni...

Sisällä se meni tyytyväisenä syömään iltaruokiaan, ja sai olla ihan rauhassa muutaman tunnin, ja vein sen ulos vasta kun olin saanut väkerrettyä sille uuden, toistaiseksi kuivan tarhan.. Ja tietenkin se sai perusteellisen harjauksen jälkeen tuplaloimet päälle, villa+sade, ettei vaan tule kylmä pienelle <3




Välillä menee kyllä tuon touhuihin niin hermo, että voisin soittaa teurastajan heti paikalle, mutta sitten se taas on niin ihana ja kiltti, sulattaa sydämeni uudestaan ja uudestaan.. (jonkinmoinen viha-rakkaussuhde?)

Koska Aapo-poni on keksinyt karkaamisen viehättävyyden, ja ulkona on hirmu pimeää, varsinkin iltaisin, päätin hankkia sille heijastinriimun. Näkyypä poni sitten autoille jos päättää tielle mennä.. Toistaiseksi pysyy sentään pihapiirissä, mutta myös pihamme ohittavalle tielle on mennyt välillä..
Myös muut elukat saivat heijastimet - Blacken sai riimuunsa parit heijastinnauhat, samoin Pau pantaansa, Romu sai vilkkuheijastimen puhelinnumerollani varustettuna. Jaskalle en vielä ole laittanut, kun ei se pahemmin nyt ulkoile, mutta sillekin on pantaan laitettavat nauhat :)





keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Olkipelletti

Nyt hain siis vihdoin sen olkipellettikuorman, reilu 1000kg pikkusäkeissä. Pelletti on virolaisen Lilliagron tuote, ja hain sitä eräältä tutulta tallilta Loviisasta, jossa ratsastin joskus päälle 10 vuotta sitten :)



Ensimmäisenä sitä testasi vuohemme Pau - jonka mielestä se oli erittäin herkullista! -_-


No, ehkä se ei siitä kuole, kunhan ei ota tavaksi syödä karsinat tyhjäksi - pitänee siinä tapauksessa kokeilla sitä etikkavedellä kastelua..

Nyt on toistaiseksi Aapon karsina olkipelletillä, Blackenin karsinassa on vielä aika reilusti turvetta, joten se sitten pikkuhiljaa vaihtuu pellettiin :)
Huomenna nähdään, miten on toiminut, vai onko ahne poni syönyt karsinan tyhjäksi.. :P


Tällä hetkellä Blackenilla on karsinassaan alivuokralainen - eli Pau. Ovat olleet nyt pari yötä jo yhdessä, ja hyvin on mennyt :) Eka ilta oli aika jännittävä molemmille, mutta kun istuin niiden seurassa jonkin aikaa, molemmat rentoutuivat, ja uskalsivat nuuskiakin toisiaan :)
Siinä istuessani, tuli jopa muutoin niin karsina-arka Blacken melkin syliini <3 Tuli ensin, tosi varoen, hakemaan leivänmurusia - kun Paukin sai, mutta sitten tuli ihan liki, ja toi päänsä syliini, antoi kosketella, ja nuuski mut läpikotaisin <3 Aivan mahtava kokemus! Olen ollut vähän huolissani tuosta sen arkuudesta viime aikoina, mutta nyt näytti taas olevan paluuta omaan itseensä :D


Jotta vuohet pysyisivät karsinoissa, jouduin tekemään yläovet, ne on siitäkin hyvät, että hevoset eivät pääse enää repimään käytävällä roikkuvia riimuja, suitsia yms ;) Pitää vaan käsitellä ne niin etteivät hevoset söisi itseään sieltä ulos -_-


perjantai 2. marraskuuta 2012

wannabe kengättömiä



Olen aina ollut kiinnostunut pitämään hevosia ilman kenkiä, ja eräs ex-heppa olikin paljon kengättä, varsinkin talvella ja hyvin kesti kaviot, kesällä joutui pitämään kengässä, koska soratie kuluttaa liikaa..
Blacken oli ensimmäisen kesän aikana paljon ilman takakenkiä, mutta ilman etukenkiä en ole voinut pitää koska se arkoo niitä niin herkästi, poikkeuksena viime talvena kun oli kaviot niin huonossa kunnossa. (kts. blackenin kaviot) Keväällä kun koitin jättää lepoajaksi ilman kenkiä, niin alkoi jo tarhassakin ontumaan niin ettei voinut kuin kengittää, ja totesin että ei kai sitä sitten voi pitää lainkaan ilman kenkiä :(
Nyt syksyllä kun parisen kuukautta sitten jouduin lopettamaan ratsastamisen, ja Blackenia ois pitänyt kengittää, niin otinkin kokeeksi siltä kengät pois ja vuolin kaviot - eikä ole ollut ongelmia sen jälkeen kengättömyydestä, sillä on ratsastettu muutaman kerran hiekkatiellä, kävelee&juoksee epätasaisessa tarhassa, eikä kavioissa ole yhtään lohkeamaa! Eikä ole arkonutkaan kavioitaan <3
Nyt on sädemätä tehohoidossa, ja on lähtenytkin paljon paremmin parantumaan, kuin kengällisellä hevosella yleensä lähtee.. Nyt vuolun jälkeen on ehkä hieman kipeää sädettä arkonut, mutta ei muuten, joten ehkä siitä tuleekin ihan kelpo kengätön <3
 - Tilasin sille jo lenkkaritkin, eli eteen tulee Cavallo simple boots ja taakse Cavallo sport boots.
Ja näitä siis käytetään ainoastaan liikutuksessa tarpeen mukaan.

2.11.2012
Etusissa on vielä työmaata varmaan loppuiäksi, sillä on jo synnynnäisesti eriparit kaviot - oikea kasvaa kannoista nopeammin, ja vasen varpaasta, tämä johtaa siihen että oikeaan tulee herkemmin sädemätää (siinä se on nytkin) ja siihen että tietyn ajan jälkeen ovat etuset epätasapainossa, ja vasen kenkä menee nopeammin pieneksikin :/ Lisäksi viime talven jäljiltä on vasen jalka edelleen kiero - se on ollut hyvässä tasapainossa jo koko kesän, mutta nyt kengättömänä huomaa taas miten kuluttaa kaviota vinoon, ja seisookin välillä ihan kierossa sillä jalalla..

2.11.12
Mutta pääasia ehkä kuitenkin on että heppa vaikuttaa muuten terveeltä, vatsa on kunnossa, ja nyt vaikka väkirehuja on vähennetty (liikutuksen puutteen vuoksi) todella reilusti, niin ei ole yhtään laihtunut <3
Tämänhetkinen ruokinta:
Ohra 0,5l aamuin illoin
Marstall Western 0,4l aamuin illoin
Krafft Groov 90 0,2l aamuin illoin
Racing Greenline 0,5l iltaisin turvotettuna
Racing Fiberline 0,5l iltaisin turvotettuna
Mineral Plus 0,05l aamuin illoin
Racing Biotin 1mt aamuin illoin
Racing Energoil noin 1dl/pv
Heinää melko vapaasti.. (heinämahaa seuraillen)


2.11.2012

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

kuvia ja päivitystä

Taas on mennyt aikaa paljon!

LAitan nyt tähän kirjoitukseen niitä kuvia joista oli viime kirjoituksessa puhetta..
Eikä nyt muutenkaan taida olla hevospuolella paljon asiaa mulla tällä hetkellä, joten kuvapostukseksi taitaa mennä? (ellen tässä kirjoitellessani keksi asiaa..)

komistukseni syyskuussa-12 <3

Uusi sadeloimi

Uusi nahkariimu ;)

Ponin uusi riimu























Onneksi on nyt vähän pakastanut, joten tarhojen pohjat jopa siedettävät paikoitellen - ja laittoi isäntä vähän soraakin sinne, mutta suurin osa valitettavasti upposi kuralillun sekaan...

Jalkoja siis hoidellaan ahkeraan edelleen, mutta nyt kun on pakkasta ollut (eikä vesiletkua toiminnassa) niin on kuran harjailu sekä jalkojen rasvaus riittänyt hoidoksi - ponilla ei onneksi kurarupea ole vielä näkynyt, Blackenillakin aika lievästi :)

talvitarhat - sinne on lisätty soraa, vaikka kuvasta huonosti näkyykin..

metsätarhat

Aapo syksyn ekana pakkasaamuna 25.10.12

Blacken 25.10.12

<3

Tilasin loppukesästä esikuivattua heinää talveksi, ja koska sitä ei alkanu kuulua, niin soittelin sitten perään, ja heinät toimitettiinkin nopeasti perille - ainut ero että ei ollut esikuivattua, kun oli liian sateinen syksy, saatiin siis säilöheinää, ennen kuin tulee kunnon pakkasia joudutaan siis aika nopeaan tahtiin syöttämään ettei mene paali huonoksi.. Laatu tuntuu ainakin olevan hyvää, kaikki eläimet syövät sitä mielellään eikä kenenkään vatsa ole mennyt sekaisin :)

Olen myös askarrellut heinälaatikoita tarhoihin - ei ole vielä niistä kuvia, ja yks puuttuu vielä, mutta ehkä muistan joskus ottaa ;) Auttaa kyllä huomattavasti siihen ettei hevoset tallo heiniä maahan ;)

Molemmat hevoset ovat nyt kengättä, Aapo hieman aristaa hiekalla, mutta ei ole ainakaan vielä lähtenyt lohkeilemaan yhtään, Blackenkin selviää edelleen hienosti ilman kenkiä <3

Kurakelien jäljiltä olivat säteetkin taas vähän huonossa jamassa, joten sädemätähoitoakin harrastetaan nyt ahkeraan - kaviot putsataan 2x/pv ja harjataan/pestään puhtaaksi sekä puhdistetaan huonot säteet erikoisaineilla, muutaman päivän hoidon jälkeen on jo säteet kuivat, nyt hoito jatkuu ja odotellaan säteiden kasvua.. Liikunta tietty edistäisi kavion&säteen verenkiertoa, mutta kun ei juuri ketään kiinnosta tulla näitä liikuttaa... Poninkaan vuokraajaa ei ole näkynyt yli kuukauteen..

Koitan ottaa vaikka vähän kaviokuviakin jossain vaiheessa..

Tallimme on ns kylmä talli, eli lämmitystä ei ainakaan toistaiseksi ole, ja meillä ollaan yleensä käytetty turvetta kuivikkeena, olen ollut aina turpeeseen tosi tyytyväinen, mutta talvella se meinaa jäätyä - ensin säkki on jäässä ja hankala levittää, sitten koko karsina jäätyy ja hevoset on kovalla pohjalla.. Nyt on Vapo ilmoittanut että tänä vuonna turve tulee loppumaan kesken, ja ollaan muutenkin mietitty siirtymistä olkipellettiin - ainakin kokeilla tulevan talven yli.. Toivon mukaan saisin ensi viikolla sitä jotenkin hankittua ;)

Tallin käytävän uusi lattia


Blacksun karsina syksy-12


Blackenin uusi ruokakippo

Aapon karsina syksy-12

kuivaheinän varasto
Kesällä tein talliin vähän perus-ehostusta, valoin uuden lattian käytävälle, kun Black onnistui viime talvena sen rikkomaan, nyt tuntuu ainakin olevan kestävä ;) Kalkitsin myös seinät - kattoon en ylettynyt, mutta sekin on kalkittava tässä jossain vaiheessa... Ja tein vuohikarsinan Aapon karsinan kupeeseen, kun karsina oli aika reilu alunperin.. Vuohi ei ole vielä karsinaa käyttänyt, kun se sai pukkiseuraa, eivätkä ne molemmat mahdu siihen, mutta se muuttaa siihen viimeistään sitten kun alkais vaikuttaa tiineeltä tai mahdollinen arvioitu laskettu aika lähestyy..
Omaa kenttääkin ruvettiin tekemään, mutta se ei tällä hetkellä edisty - on tehtävä talo ensin valmiiksi ja sitten hankittava rahat kankaisiin sekä salaojiin, ja mietittävä millä saadaan hiekat kuljetettua siihen - kun meillä ei ole lavallista kuorma-autoa..

perjantai 28. syyskuuta 2012

syksy

Oon ollut niin stressaantunut ja innoissani talon edistymisen vuoksi, etten ole tänne kirjoitellutkaan pitkään aikaan - ei nyt sillä että mulla nytkään ois mitään järkevää kirjoitettavaa (liekö koskaan?)

Ulkona sataa varmaan toista kuukautta putkeen - ei oikeesti ole ollut montaa päivää poutaa, meidän tallipiha on -aika märkä, ettenkö sanoisi kuravelliä- varsinkin yksi kuoppakohta on inhottavan liukas -pitäisi kärrätä siihen hiekkaa (kottikärryillä)

Tarhat eivät ole sen paremmassa kunnossa - meillä on onneksi useampi tarha, ja voi vaihdella vähän pohjien kunnon mukaan.. Viime talven käytössä olleet tarhat ovat parhaimmassa kunnossa, niissä on pohjat suht kantavat, eli hevoset eivät sinne uppoa, vaikka kuraa onkin.. ainut paha niissä on että porttien kohtaa menee jonkinlainen oja, josta on hypättävä yli (siinäkin on kyllä silta rakennettuna)
Metsätarhat taas ovat ihan kamalia.. porttien läheisyydessä on niin syvää savea että se ei ollut edes kesällä missään vaiheessa kuivaa/kantavaa!! - eli tässä ongelmana se että hevoset eivät halua mennä tarhaan, koska heti ensimmäisenä uppoavat saveen :( - nämä kuitenkin käytössä kuivimmilla keleillä, nämä tarhat tarjoavat eniten puuhaa, sekä ovat isoimmat&suojaisimmat, pitää vaan porttien kohdille jotain tehdä - oon vähän hiekkaa kärrännyt, mutta siitä ei ollut huomattavaa apua.. tarvii varmaan sillat sinnekin rakentaa...
Syyslaitumet - joista suurin tarha on perunapellossamme, on aika kuraiset nekin jo - onpahan pelto kynnetty valmiiksi, jos ens kesäksi saisi sinne jo perunaakin (mikäli traktori toimii) ;D

Jalkojen pesua siis harrastetaan ahkeraan, ja ponikin joutuu siihen pikkuhiljaa oppimaan..

Sadeloimet pettävät suuren sademäärän alla, joten loimiostoksiakin ollaan jouduttu tänä syksynä tekemään.. Meillä oli 3 sadelointa blackenilla, joista yksi oli varalla - varaloimi repeytyi pahasti, ja pari päivää myöhemmin toinen jäljellä olevista olikin illalla päästänyt kaiken veden lävitse - ja yhdellä sadeloimella ei vaan pärjää! Ostettiin uusi toimiva loimi, ja nyt se huono loimi toimii varaloimena - ehkä vaan viileän kelin loimena, kun ei sadekeliin viitti laittaa, ennen kuin oon sen kyllästänyt ainakaan.. Aapon loimet ovat sen verta uusia, että kestävät vielä hyvin vettä, silloin kun käytössä ovat..

Blacken on nyt joutilaana koska en itse pysty raskauteni takia ratsastamaan ennen kevättalvea, joten otettiin siltä kengät pois reilu viikko sitten, ja ollaan sitten vaan taluteltu hiekkatiellä säännöllisesti jotta kavio saisi vaihtelua ja vahvistuisi sen myötä.. Vielä ovat kaviot huippukunnossa - ei yhtään lohkeamaa, eikä ole myöskään yhtään aristanut hiekalla! <3 Toiveena olisi pitää vähintään talven yli kengättä, ja jos vaan kestää niin en mielelläni kengittäisi enää ollenkaan.. Vakavasti jo harkitsen ostavani sille lenkkarit - eli kumitossut, jotka käytetään silloin kun hevosta liikutetaan kovasti tai kuluttavalla pohjalla, niitä voi myös hokittaa, jolloin myös liikunta liukkaalla onnistuu turvallisesti ;)

Blackenin tuomio pitää edelleen, eli talven yli saa parantua jos on parantuakseen, keväälle on shiatsu-hieronta sille tiedossa, yrtit pitäis sille taas tilata - hevonen on taas ihan pässi kun ei ole reiluun kuukauteen niitä syönyt.. voisi tietenkin tilata sille kukkatippojakin - jos niillä saisi tuota paniikkihäiriötä lievemmäksi.. Ei ole kivaa kun yhtäkkiä päättääkin hyppiä pystyyn matkalla tarhaan, tai maastossa kun on näkevinään jotain pelottavaa -sille tulee ihan selkeä seinä vastaan josta ei vaan pääse läpi ennen kuin on rauhoittunut :/

Kuvia mulla ei nyt ole koneella - lisäilen niitä sitten myöhemmin - nyt meen ulkohommiin, kun kerta sadekin loppui (hetkeksi) :)

keskiviikko 29. elokuuta 2012

ongelmahevonen?

Mä vaan tuun niin surulliseksi kun mietin miten terve tuo hevonen on aina ollut viime syksyyn asti, jolloin se ylläpitopaikassa hoidettiin väärin :(
Eihän siinä ole ollut kuin ongelmia kotiintulon jälkeen - vatsa sentään toimii nykyään paremmin, mutta ne jalat... :(

Helmikuussa kun tuli kotiin oli kaviot pilalla, keväällä ontui mystisesti kolmea jalkaa, nyt etujalat lähtevät rasituksessa alta :(

Tämä kaikki on vaatinut paljon unettomia öitä, aivot on saanut raksuttaa ylikierroksilla, ja mieli on todella matalalla.. Rahaa ja aikaakin on vaadittu, kun on hoidettu kuntoon vaivaa vaivan jälkeen - erikoiskengityksiä, laser-hoitoja, hierontaa, fysioterapiaa, erikoisrehuja jne jne...

- Eipä oo riemulla rajaa kun on hevosia :)  ...

Nyt sitten vaivana tuo että etujalat pettävät alta kovassa rasituksessa.. Ekan kerran Riihimäen kisoissa 12.8, kaaduttiin verryttelyesteen jälkeen, sen jälkeen tuntunut välillä löysältä vasen etujalka laukkaympyrällä, ja estetunnilla melkein kaatui, mutta se johtui ehkä siitä kun se sotkeentui esteeseen, ja viime viikolla meni taas polvilleen, nyt ollut vapaalla sen jälkeen - meillä piti olla kisat 25.8, mutta peruttiin ne, kun en uskaltanu mennä sinne kaatuilemaan :/ Eilen näin ekan kerran että se vapaalla meinas kaatua, oli laitumella ilmeisesti juossut ötököitä karkuun, ja oli ihan hiestä märkä kun vein iltaruoat, ja siinä köpötellessään portille petti jalka alta! Vasta kun silitin, niin tajusin että se on juossu hulluna, ja kai sen takia kompuroi :(

Noh.. Pitää tässä tutkailla, meinasin yrittää saada siitä verikokeet otettua lähiaikoina, jos niistä selviäis jotakin.. Tunsin nimittäin kerran erään lv-tamman jolla oli liian paksu veri tms, ja se ei kestänyt kovaa rasitusta, olisi voinut sydän pysähtyä, mietin jos toi on joku esioire sille ettei sydän saa happea.. - vaikka heppa on kyllä muuten hyväkuntoinen, ei hengästy helpolla, ja palautuu nopeasti, tiedä sitten.. toinen vaihtoehto on että jokin hermo menee jumiin, ja sen takia aiheuttaa ton ikävän ongelman..
Sehän siis ei onnu eikä jalat turpoile tms, ja kaatumisenkin jälkeen pystyy jatkamaan normaalisti työntekoa (kunnes siinä taittuu hevosen tai ratsastajan niskat)

Nyt se syö taas erikoisrehuja, ja on ainakin esteiltä pois talven yli, keväällä sitten katsotaan miten kestää.. Koitan sille keksiä muuta liikuntaa kyllä, koulua ja kärryilyä sekä juoksutusta - sen pää kun ei kuitenkaan kestä seisottamista kuukausitolkulla - enhän minä edes saanut sille vuokraajaa, mutta ehkä hyvä niin, kun noi jalat rupeskin temppuilemaan :/

Vuoden mä sille annan. Jos ei ens syksyyn mennessä ole täysin käyttökuntoinen, tai jos veriarvoissa on jotain hälyttävää, niin pääsee hevonen paremmille laitumille <3


lauantai 25. elokuuta 2012

Our Home Girl

Tässä yhtenä päivänä rupesin muistelemaan hevostaipalettani, sitä että Blacken on ollut jo 4,5 vuotta minulla, ja oppinut hirmuisesti asioita, ja sitä että se on ensimmäinen hevonen jolla mä oon päässyt kilpailemaan, Stormilla koitin kyllä kerran esteitä, ja kerran laukkakisoissa, mutta ei se ollut mikään kisahevonen, kun ei ollut oikein kuljetusmahdollisuuttakaan.. Ja sitä mietin että oon aina halunnut kilpailla esteillä, mutt avasta nyt - 20 vuotta myöhemmin päässyt aloittamaan, ja sitten tuli itku, kun tajusin, että Homie - ensimmäinen hevoseni, on ollut poissa jo yli 10 vuotta!

Saimme Homien (Our Home Girl) kun olin 14-vuotias, vuonna 2001 syksyllä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä <3 Otettiin mukaan tutustumisreissulle Mofaani (äitini isää) koska hän on aikoinaan ihan kasvattanutkin hevosia, mutta tulen varmaan aina muistamaan kuinka hän meni autoon mököttämään, kun näki hevosen - sehän oli tietty väärän rotuinen! Kyllä hän katsoi hevosmiehen lailla että heppa vaikuttaa terveeltä jne, mutta silti oli vähän loukkaantunut ;) - Mofa on siis kasvattanut Suomenhevosia, ja Homie oli lv..

Syyslaitumella -01

karsinassa

lenkille lähdössä
Koeratsastin Homien läheisellä pellolla, ja se meni aika lujaa, ei oikein ollut käsissäkään, mutta rakastuin silti! Se kuitenkin pysähtyi kun pyysin, ja kääntyikin hyvin, laukkakin löytyi helposti, ravi tosin oli aika korkea, minä kun olin tähän asti ratsastanut lähinnä poneilla!

No.. Mietittiin sitten viikon-pari, että miten tehdään, (lähinnä muodollisuus, koska minä tiesin että pakko saada tuo tamma!) ja se aika tuntui minusta todella pitkältä! Ompelin loimia ja kaikkea kivaa hevoselle (ihme kyllä suurin osa oli sopiviakin) - Ja viimein koitti päivä jolloin haettiin hepo kotiin - olin maailman onnellisin 14-v silloin! Jostain syystä siskot eivät olleet yhtä innokkaita, kun sehän oli meidän yhteinen hevoen, ja se tarkoitti että kaikki osallistuu myös hoitamiseen, mukaan lukien karsinan siivoukseen.. Tosin sovittiin, että se kuka ratsastaa myöskin siivoaa :) Eli lähinnä minä, kyllä muutkin ratsasti vähän, oikeastaan janina oli ainut joka oikeesti innostui asiasta pidemmän päälle..

Maastossa lähinnä ratsastin, koska ei ollut muutakaan paikkaa, ja ekat kerrat oli vähintäänkin mielenkiintoisia.. ensimmäisen viikon aikana tipuin selästäkin niin monta kertaa että menin laskuista sekaisin - siihen asti olin tiennyt kuinka monta kertaa olin ponin selästä lentänyt, eli ei kovin montaa.. Mutta onneksi ei sattunut, ja heppa jäi aina kiltisti odottamaan että pääsin uudelleen selkään <3 Maastossa kun oli kaikenlaista pelottavaa - traktoreita, lehmiä, ojia, silta joen yli (siinä en onneks tippunut kertaakaan) ja tummia läikkiä peltotiellä, joiden kohtaa piti aina tehdä äkkijarrutus!
Onneksi kasvettiin Homien kanssa yhteen, ja muodostui sellainen luottamus jollaista en ole sen jälkeen edes kokenut minkään hevosen kanssa, ja Homie oppi menemään ties mistä pelottavasta paikasta ohi/yli, ja siitä tuli täydellinen maastoratsu! <3 Muita ratsastajia se kyllä aina testaili, mutta minua ei enää, muistan kun talvella kävi eräs kaverini ratsastamassa, mutta ei saanut tammaa laukkaamaan millään, ravissakin minun piti juosta vieressä, ja sitten kun 'ajamalla' saatiin tamma laukkaamaan, niin erehdyin huutamaan että 'Hyvä Homie!' - Ja heppa teki täyskäännöksen ja laukkasi takaisin mun luo! :D Kaveri jäi ojaan nauramaan, onneksi oli talvi ja paljon lunta, niin ei sattunut :)


Talvea vasten me muutettiin toiselle paikkakunnalle, ja siellä Homie sai isomman karsinan ja isommat tarhat :) Siellä oli myös usealla naapurilla hevosia, joihin me tutustuttiin..


Homie ja Samantha 3-v. <3

Homie oli todella ystävällinen hevonen meillä, se tykkäsi pienimmästä siskostani (3-v) tosi paljon myös, ja oli sen lähellä todella varovainen <3 Janinakin jatkoi innokkaasti ratsastamistaan, vaikka se kyllä tuli välillä alaskin sieltä, heppa oli kuitenkin todella vauhdikas, vaikkei kuuma kuitenkaan.. Mutta kokemattoman käsissä toki vaikea pitää esim hitaassa laukassa, mutta Janinahan nautti kun sai mennä kovaa :) Tulen myöskin aina muistamaan kun Janina oli ensimmäistä kertaa selässä, talutin jonkin matkaa meidän tietämme pitkin, siinä oli pari 90-asteen mutkaakin, ja kotimatkalla Janina halusi että päästän irti - 'kyllä minä osaan itse' ja päästin irti, Janina löi pohkeet kiinni, ja heppa nosti laukan, ja laukkasi kotipihalle asti, Janina nauraa räkätti selässä, ja minä sydän kurkussa juoksin perässä.. Onneksi ei mitään sattunut, mutta tollain se Janina onkin aina ollut, hirveen yllytyshullu, mikään ei pelota, kaikki menee.. huoh.. ;D

Itse kun luotin hevoseen 200% niin uskalsin kans tehdä sen kanssa kaikenlaisia temppuja, maastossa laukattiin ilman käsiä, uudessa kodissamme oli lähellä vanha ratapohja, eli pitkää suoraa, jolla oli hyvä mennä kovaa ;) Vedettiin myös pitkiä maastolaukkoja, ja hypättiin metsissä tukkien sekä ojien yli, pellolla ei hirveesti hypitty, kun pikkuset risukasat keskellä peltoa ei Homieta paljoa kiinnostanut, sillä oli kyllä joskus hypätty ihan kisaakin, mutta oikeilla esteillä, jollaisia meillä ei tietenkään ollut..
Keväälläkin kun heppa oli laitsalla, niin mentiin joskus selkään kun heppa oli maate, ja sit ratsatseltiin (ilman kypärää, kunnes jäätiin kiinni) ympäri peltoa ilman minkäänlaisia ohjia tms, joskus oli ehkä riimunnaru, mutta ei aina, heppa kuunteli kyllä tosi hyvin painoapuja <3

Ainut ratsastuskuva - Janina selässä <3


Keväällä Homie vähän arkoi toista etustaan, ja eläinlääkäri määräsi lepoon pariksi viikoksi, ja se meni ohi sillä, toukokuussa kuitenkin mentiin naapurin talliin hampaiden raspaukseen (eri ell) ja siellä naapuri sitten mainitsi eläinlääkärille että 'tuo hevonen on muuten ontunut tuolla laitumella, katsotko mikä sillä on' - Ja eläinlääkäri otti hevosen narun päähän, talutti sitä kierroksen itsensä ympäri - ja sanoi että ' tää ei käänny takajalallaan niin kuin kuuluisi, sillä on kaviokuume!' Minä menin ihan paniikkiin, eihän minulla ollut kaviokuumeesta mitään tietoa, se vaan kuulosti todella pahalta, ja eläinlääkärikin sanoi että kuoppaan joutaisi, mutta voin kokeilla ensin kipulääkekuuria+lepoa 2 viikkoa, karsinassa tai pikkutarhassa, ei saa juosta, ja pitää tehdä erikoiskengitys myöskin..
Sain eläinlääkäriltä aspiriinijauhetta - sitä piti antaa pelkästään kivennäisten seassa, muutama kauranjyvä sai olla joukossa korkeintaan - tää hevonen ei muutenkaan syönyt kauraa kuin korkeintaan puolisen litraa päivässä, heinällä se eli muutenkin.. Kengittäjäkin tuli samana iltana tekemään tammalle idioottikengityksen, eli etukengät käännettiin väärinpäin..



Heppa jäi lepoon ja koitin sille syöttää kipulääkettä - eihän se kelvannut, mieti itse sellaista kirpeää jauhoa suoraan suuhun! Hepo karkasikin tarhastaan muutamaan kertaan juoksentelemaan lehmien sekaan, - yritti mokoma kertoa ettei ole kipeä, mutta me sokeina toteltiin eläinlääkäriä ja pistettiin takaisin pikkutarhaan seisomaan.. Pari viikkoa kun meni, niin eläinlääkärin piti tehdä kontrollikäynti, mutta ei suostunut tulemaan, saatiin toinen eläinlääkäri, joka ei oikeastaan edes vilkaissut hevosta, sanoi vaan että tuskin se paranee, mutta pari viikkoa vielä ainakin lepoa tarvis.. - Ja kuuri jatkui..
Heppa masentui silminnähden, nyt ei kelvannut enää edes heinä, ja kun meni tarhaan harjailemaan, niin saatoi ihan kääntää pyllyä päin, ja kerran se mua potkaisikin.. Yleensä se oli kuitenkin rauhallinen, ja antoi harjata, ja saatiin tärkeitä hetkiä yhdessä, mutta masentunut ja syömätön kun se oli, niin toki laihtui entisestään, ja päädyttiin sitten lopetukseen... - Voi kuinka olisin tajunnut, mitä hevonen yritti mulle kertoa, mutta kyllähän sitä nuori tyttö eläinlääkäriä uskoo jos se sanoo hevosen olevan kuolemansairas ;(

Rakas <3

Ainut yhteiskuvamme 10.6.02

10.6.02 - Päästin heposen viimeisen kerran laitumelle juoksentelemaan

Meillä oli sitten eläinlääkäri tilattuna 11.6 lopettamaan tamma, ja tein edeltävänä päivänä, osana surutyötä, hevosen viimeisen kerran onnelliseksi, pesin sen oikein kiiltäväksi, ja päästin isolle laitumelle juoksentelemaan sekä syömään.. Siellä se juoksenteli ihan onnessaan, ja söi minkä kerkesi.. - Ei tää hevonen oikeesti ollut jaloistaan kipeä! Olin vaan niin sokea :(

Lopetukseen tamma käveli nätisti mukaani, itki kanssani, ja koitti lohduttaa, ja lähtiessään vei suuren osan sydämmestäni mukanaan <3 Tamma haudattiin omaan peltoomme, joten sain käydä haudalla aina kun siltä tuntui, ja alussa kävin siellä jatkuvasti, sittemmin kun pelto on vieljelyskäytössä, niin se on rajoittanut käyntejä, ja myöskin nykyiset pitkät välimatkat.. Mutta Homie on aina mielessäni, se oli ensimmäinen hevonen ja tähän mennessä ainut hevonen joka on ollut luotettava joka tilanteessa. Jos vaan olisin ymmärtänyt, niin tämä tamma olisi minulla varmaan edelleenkin..


Homie tulee aina olemaan mukanani, ja ikävä on edelleenkin todella kova, mutta yritän elää sen kanssa, ja onnelliset hetket muiden hevosten kanssa auttaa minua siinä todella paljon, mutta enää en ikinä luota erääseen eläinlääkäriin, ja kokeilen aina kaikki mahdolliset keinot kun hevonen sairastuu, en luota pelkästään eläinlääkärin sanaan..

Kaviokuumettakin kun myöhemmin olen tutkinut netistä ja käytännössäkin nähnyt sairaita hevosia, niin tiedän, että Homiella ei ollut yhtään oirettakaan mikä viittaisi kaviokuumeeseen, jos se takajalan ympäri kääntäminen todistaa että se on sairas, niin olisi moni muukin hevonen lopetettu turhaan.. Homiella oli sitäpaitsi vasemmassa takajalassa vanha murtumavamma, jolloin sen jalan vuohisnivel ei ollut niin kääntyvä kuin ehjällä hevosella..
Ehkä ei saisi syyllistää itseään, mutta toivon että olisin tiennyt silloin 10 vuotta sitten enemmän kyseisestä sairaudesta, ja tajunnut lukea hevosta paremmin ;(

' Vielä me joskus kohdataan, unissani ainakin sulla ratsastan, tuulen lailla laukkaat ikuisen vihrellä niityillä, aina olet mielessäni, ja tiedän että olet suojanani vaikeinakin hetkinä, olet ikuisesti sydämmessäni ja mielessäni, Rakkaani, hevoseni ja ystäväni'