Päätin sitten Lottiksen räjähdysherkkyyden vuoksi luopua siitä, eli se meni takaisin kasvattajalle kasvamaan :P Kyllähän sen kanssa tehtiin edistystä joissain asioissa, ja käytiin jopa onnistuneesti ajolenkillä niin että Lottis oli peräponina - ilman sen kummempia räjähdyksiä, myös talutettu nukke selässä jne.. mutta kun sai niin rajuja pukittelukohtauksia ilman mitään meille näkyviä selityksiä - viimeisessä se onnistui repimään itsensä irti riimusta ja pukitteli sitten pitkin pihaa juoksutusvermeet puoliksi viritettynä :( -Ei sitä uskalla lasten kanssa ottaa sitä riskiä että sattuu jtn... Toivon mukaan Lottis löytää vielä oman ihmisensä <3
Nyt meille tuli sitten 4 viikkoa sitten toinen tamma tilalle - Virolainen puoliverinen /esh Paola, Suomen rekisterissä löytyy nimellä Paola II.
Paola on 17v ja jo paljon kokenut mammatamma, joskaan ei ole varsonut Suomessa.
Tiedän että tämä on ollut ainakin Lahden ratsastuskoululla aiemmin, mutta kiinnostaisi tietty tietää lisää sen menneisyydestä, kasvattajalla se ei kovin kauaa ollut kun ei oikein välittänyt esteistä, mutta on siellä ollessa varsonut kerran.. muuta en ole saanut selville - esimerkiksi onko se kilpaillut kuitenkin esteillä/koulussa vai onko ollut vaan kotiheppana/ratsastuskoulussa..
Vaikuttaa kyllä olevan aika osaava ainakin koulupuolella, esteitä hyppää jos huvittaa, 80cm ollaan koitettu toistaiseksi..
Laumassa vallitsee nyt jonkinlainen rauha - Fasu on selkeä pomo, mutta ei enää kovin paljon potki Paolaa, Peppi on melkolailla samalla tasolla Paolan kanssa, ja ne ovatkin kuin majakka ja perävaunu :D
Pihatto ei sopinut Paolalle, lähinnä sen vuoksi kun Fasun ego täytti koko tallin -_- Paola ei siis päässyt katon alle jos Fasu oli siellä - ei edes vaikka se olisi karsinassa ollut.. Muutettiin siis pihatto talliksi.
Julian puput muuttivat ulkokarsinaan jota vuorattiin pressuilla, joten saatiin yksi karsina lisää käyttöön, lisäksi rakennettiin uusi seinä&ovi isoon karsinaan (se jota juuri lopukesästä purettiin pihattokäyttöön)
Paola muutti isoon karsinaan, Fasu toiseen reunaan ja Peppi keskelle. -Näin saatiin rauha maahan! :)
Nyt joku viikko sitten vaihdettiin Fasu&Peppi keskenään, koska a) Fasu tulee nyt jo sen verran hyvin toimeen Paolan kanssa että ne voivat olla vierekkäin, b) käytäväkarsina on hitusen isompi kuin reunakarsina c) Fasun jalkojen vuoksi se saa olla pihatossa, eli keskikarsinan ovi jää auki tarhaan jolloin Fasu saa liikkua vapaasti. :)
Nyt on myös Fasu tyytyväisempi kun saa ruuatkin ekana :D Tosin tämä järjestely vaatii sen että Fasu menee illalla viimeisenä talliin.. Se änkee kuitenkin ekana portista joten se sidotaan tarhan ulkopuolelle syömään hetkeksi jotta saadaan tytöt talliin ensin.. Alkuhämmennyksen jälkeen tämäkin toimii jo kuin tanssi :)
Fasulle laitettiin pari viikkoa sitten liimakengät takasiin kun se oli kuluttanut niitä niin kovasti ja selkeästi arkoi jopa lenkkareiden läpi.. Oli muuten ekat ja vikat liimakengät tolle hevoselle! Kun ei se meinaa jaksaa pitää sitä jalkaansa ylhäällä tarvittavaa aikaa, eikä se sit laske alas tasaisestikaan :/ No saatiin ne kengät sille kuitenkin laitettua hokkeineen kaikkineen ja toivottiin että pysyy sen 4-6 viikkoa ainakin jotta kavio kasvaisi vähän..
6 päivää myöhemmin heppa tuli illalla talliin ilman toista takakenkää :(
Se kun oli liikkunut niin hienosti viime päivät, ja nyt se oli sitten siinä :/ Seuraavana iltana se pudotti toisenkin kengän (astui reunalle)
Lauantaina sillä meni alkeisratsastajia tunnin verran käyntiä, ja tosi vaikean näköistä oli liikkuminen vaikka oli lenkkarit :(
Sunnuntaina sille laitettiin rengaskengät taakse ja liikkuminen parantui taas huimasti - heti! :) Nyt siis mennään näillä, katsotaan jos pystyy laitumella olemaan ilman takakenkiä taas.. Edessä on edelleen lenkkareiden varassa, ja hyvin toimii ;)
Hirveän surullisethan nuo sen jalat ovat, mutta säännöllisellä liikkumisella tuntuisi nyt pysyvän aika hyvinä, kun vielä löytyisi sille niitä liikuttajia...
En mä halua vielä siitä luopua, mutta kovasti mietityttää kyllä välillä tämän ratkaisun eettisyys.. Onko oikein eläintä kohtaan pitää hengissä vaan sen takia että on ihana luonteeltaan, vaikka tietää että on kipeä, eikä mikään hoito poista ongelmaa, koskaan... Kipulääkekään ei auta yhtään, kortisonihoito on vielä kokeilematta, mutta kun on niin herkkä kavioistaan niin vähän epäilyttää.. Jos kortisonihoito aiheuttaakin kaviokuumeen niin sit joutuu lopettamaan sen vuoksi, sitäpaitsi kortisonissa on vissiin aika pitkät teurasvaroajat.. Kun se saattaa auttaa hetkeksi tai sitten aiheuttaa lisää kipua :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti