Vuosien varrella oon oppinut hevosista ja hevosihmisistä paljon, paljon asiaa, ja lisää oppii
(ainakin hevosista) jatkuvasti, ihmisistä sen verran, että olenkin aina ollut aika huono lukemaan ihmisiä läpikotaisin, jolloin usein joudun sen vuoksi itse kärsimään, mielenterveydelläni jos ei muuten..
Valitettavasti hevosiin pätee ainakin mun kohdalla ''kerran hevosenomistaja- aina hevosenomistaja'' ja vaikka ei olekaan rahaa, niin aina on yritettävä jotakin, ja kun tulee eteen kriisi, mutta hevosistaan ei halua luopua kokonaan, niin aina voi miettiä vaihtoehtoja, kuten 'annetaan ylläpitoon' tehdään tarkka sopimus, ja asiat menee joko täydellisesti suunnitelmien mukaan, tai päin peetä, kuten useimmiten tuntuu menevän..
Olen myös oppinut jo ensimäisen oman hevosen myötä, että kengittäjiä on joka lähtöön, mutta harvoin ne saapuvat sovitusti paikalle, eivätkä sitten myöhäsyneenä ainakaan vastaa puheluihin.. Aloinkin tosi nuorena opiskelemaan itsenäosesti, sekä kengittäjän ohjeiden mukaisesti, kavion hoitoa ja kengitystä, ja siitä se ammattikutsumus sitten lähtikin. Mainittakoon että uskon kädentaitojen kuten myös hevosmiestaitojen kulkeutuvan jonkin verran myös suvussamme vaikka olenkin (tietääkseni) ensimmäinen nainen suvussa joka kengittää hevosia.
